Miehellä tiskin takana on asiaa. Aiheena päivän polttavat kysymykset, yrittäjän mietteet, liikkeenhoidolliset toimet, tuotteet ja yrityksen arki. Asiapohjalta ja tositarkoituksella.

Punaselkäkampelan vapaapäivä

Kuuntelin autossa radiota ja muistin, että on olemassa laulu poplaulajan vapaapäivästä. Tulkintani mukaan kyseisessä biisissä artisti unohtaa sankarina ja tähtenä olemisen, rokkibisneksen ja muut sivuseikat, omistautuen vain laulun tekemiselle. Eli toisin sanoen poplaulaja on töissä myös vapaapäivänään. Vaikka itse en liiemmin fanita Neljää Ruusua ja vaikka koen itseni rocktähden sijaan enemmän roudariksi,  niin kieltämättä hieman samaistuin biisin sanomaan.  Tämä johtuu siitä, että vapaapäivät ovat viime aikoina kuluneet pitkälti työn merkeissä. Aina löytyy jotain pientä tuunattavaa liikkeellä, nettisivuilla tai sitten vain olen suhannut tuotteiden kimpussa. Tälläkin hetkellä laittamista odottaa pari hunaja-mustaa Pirkka-tuolia, pari valkoista Domus-tuolia ja mahdollisesti nippu Fanett-tuoleja.

Edellä mainittu siis pienenä johdantona siihen, että tänä sunnuntaina jätin työhommat väliin ja pidimme perheen kanssa vapaapäivää. Tämä blogipostaus kertookin vintageroudarin vapaapäivästä.

Koska koko perheemme on autuaan aamu-uninen, heräilimme vasta siinä 10 jälkeen aamulla. Vapaat aamut on pakko käyttää ns. herkku-aamiaisen merkeissä eli pöytään katettiin tuhdinpuoleinen brittityylinen aamiainen pienellä tunisialaisella twistillä. Tunisialaisuus näkyi lähinnä harissan ja tuoremehun muodossa. Harissa on mausteista chilisoosia, joka poistaa tehokkaasti aamunuutuneen olon ja  toimii oikeastaan kaiken kanssa. Suosittelen erityisesti vaalean leivän ja lihan kanssa.

Tuhdin aamupalan jälkeen riensimme uimahalliin. Uimahallissa oli yllätykseksemme Wipeout BIG SPLASH -uimahyppykisat. Hetken maltoin ipana-altaassa nassikan kanssa polskia, mutta sitten alkoi uteliaisuus vetämään hyppytelineiden suuntaan, missä oli täysi meininki päällä. Kerroin vaimolleni ”käyväni vain nopeasti vilkaisemassa” ja ennenkuin huomasinkaan, olin jo kypärä päässä hyppytelineellä.

Pistin kehiin useassa saunaillassa harjoitellut bravuurini eli ’liiskatun kärpäsen’ ja ’punaselkäkampelan’. Liiskattu kärpänen vedetään kädet ja jalat x-asennossa täysin laakana veden pintaan. Tavoite on osua niin tasaisesti veteen, että ei juuri pinnan alle painu. Tällä hypyllä saa mukavan poltteen erityisesti reisiin, kasvoihin ja rintaan. Punaselkäkampela taasen on nimensä mukaisesti kirpakan selkäpunoituksen aiheuttava leiskautus. Tämä hyppyjen herkullinen jälkiruoka suoritetaan kuten ns. pommihyppy, mutta tällä kertaa pommina tullaan veden pintaan selkä edellä. Sattuu aivan sairaasti!

Facebookissa on Wipeout Big Splash-sivuilla kuvat pläsäytyksistäni (tässä ja tässä) ja punoittavaa selkääni myöten toivon, että kaikki kynnelle kykenevät käyvät punaselkäkampela-hyppyäni peukuttamassa. Palkintona olisi kamera, jolle kyllä olisi käyttöä!

Hetki ennen kipua.

Uimahallista perheemme löysi takaisin kotiin, jossa vedimme koko porukalla pienen siestan. Tämä teki erityisen hyvää molemmin puolin piiskatulle keholleni ja hetken lojuminen sai kuin saikin pahimman punoituksen selkeästi laskemaan. Illaksi lähdimme kyläilemään kavereiden luokse, jossa paikalla oli myös toinen ystäväpariskunta. Pitkästä aikaa oli kiva kerrata kuulumisia ja ihmetellä kuinka entiset sylivauvat ovatkin jo puuhakkaita 2-vuotiaita. Tiina oli kokannut myös herkullista Pätkis-kakkua, joka ainakin meikäläiselle oli sangen maukas uusi tuttavuus.

Sellainen se, vintagekauppiaan vapaapäivä. Käykäähän äänestämässä kivuliasta yrittäjää!

Fintage!

Ehtoota kaikille! Tulin vielä kehumaan tuota maan mainiota Fintage-tapahtumaa, joka Tampereen Vapriikin on täksi viikonlopuksi vallannut. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivatkin kuinka tapahtuma oli saanut Aamulehden perjantain menoliitteessä kokonaisen sivun ja onhan noita mainoksia näkynyt tasaisen varmasti Facebookissa, lehdissä ja ihmisten puheissakin. Eikä liene suurikaan yllätys, että moiseen tapahtumaan oli Kätkönkin päästävä.

Ohjelmaa, nähtävää ja miksei ostettavaakin löytyy!

Tänään oli siis tapahtuman ensimmäisen päivä ja Kätköä oli paikalla edustamassa ihana aputyttömme Elisa, sillä meikäläisen oli hoidettava muutamia asioita, joita ei vaan voinut siirtää. Uskokaa pois, että yritin. Vaan eipä hätää, huomenna Kätkön pöydän takaa löytyy taas tuttu konkkanokka, tervetuloa morjestelemaan. Vintage-torilla on paikalla parisenkymmentä myyjää, ihan mahtavia löytöjä joka pisteellä. Tapahtuman huominen ohjelma näyttää puolestaan tältä:

SUNNUNTAI 27.1.
Vintage-torille vapaa pääsy, aktiviteetit sisältyvät Vapriikin pääsymaksuun.

  • Klo 10–18 Vintage–tori
  • Klo 10–18 Tähtiä ja tyttösiä – muodikkaat ja leikilliset paperinuket Vapriikin paperinukkenäyttely avoinna
  • Klo 12–14 Vintage-huoltamo Ota mukaasi vaate tai uusin löytösi. Paikan päällä saat vinkkejä vaatteen korjaamiseen
  • Klo 12 Nukkenostalgiaa: opastus Nukke- ja pukumuseon aarteisiin ja paperinukkeihin. Oppaana tutkija Katri Pyysalo
  • Klo 13 Opastettu kierros Kenkämuseoon, oppaana tutkija Anne-Mari Lehto.
  • Klo 13–15 Seminola-orkesteri musisoi
    Orkesteri esittää 1920–1940-luvun koti- ja ulkomaista tanssimusiikkia mahdollisimman alkuperäisesti, aidoin sovituksin ja aidoin soittimin.
  • Klo 14 Luento Matkailuun ja muotiin erikoistunut toimittaja Jaakko Selin: Mennyt maailma tämän päivän catwalkeilla – miten historia näkyy nykymuodin hullutuksissa?
  • Klo 15.30 Helsinki Traditional Jazz Dance Company
    Tanssiryhmä esittää 1920-luvun tansseja, minkä jälkeen on alkeistason oppituokio 1920-luvun Charlestoniin.
  • Klo 16–16.30 Museon tekstiiliarkiston mallikirjat tutuiksi!
    Voit selailla mallikirjoja yhdessä tutkija Anne-Mari Lehdon kanssa.
  • Klo 16.30 Vintage-muotinäytös: Seikkailua, matkakuumetta ja luksusta egyptiläiseen henkeen.
  • Klo 17 Opastettu kierros Muumiot – matka kuoleman valtakuntaan -näyttelyyn
  • Klo 17–17.30 Museon tekstiiliarkiston mallikirjat tutuiksi!
    Voit selailla mallikirjoja yhdessä tutkija Anne-Mari Lehdon kanssa.
  • Klo 18 Museonäyttelyt sulkeutuvat
  • Klo 18 Burleskin lumoa: Holy Curves!
    Duona taiteilijattaret Olivia Rouge ja Cherrie A. Dorable
    Burleskiesitys museoravintolassa, sallittu yli 16-vuotialle
  • Klo 19 Museoravintola sulkeutuu

Iso pyörä pyörii

Noniin. Nyt ollaan pitkästä aikaa taas linjoilla. Joulukuu oli yhtä säpinää, joten silloin ei ehtinyt juuri blogia ajatella. Nyt taas alkaa arki pikkuhiljaa tasoittumaan, joten on paremmin aikaa hieman kerrata viime kuuta ja kertoa tammikuun kuvioista. Joulukuussa kävimme Designtorilla, Annikinkadun myyjäisisssä ja paiskimme pitkiä päiviä & iltoja nettikaupan parissa.

Nettikauppa on nyt valmis, mutta muutama kysymys jäi vielä auki: Pitäisiköhän jatkossa yrittää hommata jonkilainen torso, jonka päälle pukea myytävät vaatteet? Toinen seikka on vaatteiden kokomerkinnät: Monessa vaatteessa on koko, mutta pitäisiköhän mittailla leveyttä ja pituutta vielä erikseen tuotteen tietoihin? Mielipiteitä ja toiveita muutenkin nettikaupasta saa heitellä ilmoille. Tämä olisi suorastaan toivottavaa, että saadaan homma kehittymään teille sopivaan suuntaan.

Tuotteiden kuvaaminen nettikaupaan oli yllättävän iso duuni, vaikka liikkeen koko kattausta ei nettiin pistetäkään. Tulevaisuudessakin nettiin tulee vain osa liikeen tuotteista. Paljon tuli myös tehtyä turhaa työtä, sillä monta nettiin kuvattua tuotetta tuli myytyä jo ennen nettikaupan avaamista. Koko ajan siis tästä kaupanpidosta oppii lisää.

Tammikuu on alkanut muuten mukavissa merkeissä, mutta tänään mies on ollut enempi vähempi palasina. Siihen on syynä parkkisakko. Jos joku, niin parkkisakko on maailman ärsyttävimpiä asioita. 50€ tosta noin vaan nyhdetään! Auto ei ole kenenkään tiellä, ei haittaa ketään, ei aiheuta vaaratilannetta, parkkimaksu maksettuna lepää parkkiruudussa nätisti ja SILTI! MITEN VOI? Riipii ja rankasti!

Hajosin pahasti jalkakäytävälle, kun näin tuulessa lepattavan lapun. Tiedän, että paikka jossa autoni oli parkissa on laillinen, sillä olen pitänyt siinä kiesiä vuosikaudet. Välittömästi hain lapion ja aloin hakkaamaan lunta ja jäätä auton renkaan ympäriltä ottaakseni todistusaineistoa. Ihmiset jotka näkivät, pitivät varmaan hulluina ja itselläkin kävi mielessä kuinka järkevää puuhaa jään nakuttelu auton ympäriltä pimeässä illassa on.  Sain kuitenkin lopulta kaivuuhommat päätökseen ja parkkiruutua näkyviin. Ja kas! Auto on laillisesti pysäköity – kuten siis jo tiesinkin.

Niinpä lähetin juuri todisteet auton ympärillä tapahtuneesta mainauksestani pysäköinninvalvojille. Saa nähdä perutaanko sakot. Oma veikkaukseni on, että valitus menee suoraan roskiin. Kaikki ennusmerkit ja kokemus vaan viittaavat siihen, että sitä ei todellakaan peruta. Ehdotankin, että pysäköinninvalvojat varustettaisiin talvisin vähintään lapiolla, niin voisivat siinä samalla rapsutella parkkiruutuja paremmin esiin ettei tarvitsisi arvailla. Mansesterissa kun ainakin puistoyksikkö hoitaa hommat jo isosti.

Hommat hoidetaan Tampereella isosti

Valon juhlaa Aaltosenkadulla

Pakanalliset skandinaavit viettivät vuoden lyhyimpänä päivänä valon uudelleen syntymisen juhlaa. Tämä päivä oli juliaanisessa kalenterissa 13. joulukuuta. Nykyisessä gregoriaanisessa kalenterissa, jonka paavi Gregorius XIII ystävällisesti vuonna 1582 läntiselle Euroopalle  esitteli, päivä osuu 21. päivään  joulukuuta. Protestanttinen Skandinavia ei hyväksynyt katolisen paavin kalenteria ennen kuin 1700-luvulla, joten muinaisuskonnollinen valon juhla, katoliset pyhimykset ja protestanttinen kristinusko sekoittuivat aikojen saatossa  kauniiksi Lucia-perinteeksi.

Vaikka olen kyllä pikkunassikkana osallistunut Lucia-kulkueeseen tonttupojan roolissa, tällä kertaa jätin tonttuilut väliin ja keskityin valaisuhommiin. Kätkön ikkunoita peittää edellisen yrittäjän asentamat ikkunan tummennintarrat (vähän samanlaiset kuin reteissä autoissa). Tämän johdosta kauppaan ei näe niin kirkkaasti sisään kuin ehkä pitäisi. Katsotaan nyt ensi kesän helteillä ovatko tummentimet niin pakolliset, että niitä pitää ikkunassa pitää kauppaa viilentämässä. Ei sitä kuitenkaan missään saunassakaan haluaisi putiikkiaan pitää.

No, joka tapauksessa, näiden tummennusteippien johdosta halusin lisätä liikeen valoshowta ja hommasin vihdoin ison valomainoksen seuraksi lamput pienempään, sivuttain kadun päällä kököttävään pömpeliin ja avot! Nyt loistaa kauniisti kuin Lucia-neidon kruunu. Jotta ei muuta kuin hyvää Lucian päivää kaikille!

Let there be light.

 

Markkinahumua

Pienenä kaksi ehdottomasti parasta asiaa olivat karkin syönti ja kesäloma. Nämä kaksi asiaa yhdistyvät nerokkaasti Suomen suvessa järjestettävillä markkinapäivillä. On Ruoveden noitakäräjää, Joutsan joutopäivää ja milloin mitäkin pikkupaikkojen karnevaalia. Tampereellakin teltta vaihtuu Keskustorilla läpystä koko kesän ajan.

Nämä pikkukylien tapahtumat luovat kuitenkin mahtavat puitteet kahdelle esiintyjälle: b- ja c-luokan artisteille ja a-luokan helppoheikeille. Vaikka näin vanhemmiten artistit kiinnostavat enemmän, niin nassikkana ehdoton ykkösjuttu oli päästä tuijottamaan kun teltassansa mesoava äijä runttaa kainalot hiessä 100 markan edestä karkkia muovipussiin. Vielä pehmo-autot! Siitä suklaabannaanit! Ja vielä päälle merkkareita, niin on hammaspeikoilla kivaa! Ei siinä voinut kun suu auki tuijottaa ja nyökkäillä hyväksyvästi, että on kyllä retee mies ja syystäkin. Jonkin asteisen ruinaamisen jälkeen iskän lompsa raottui sen verran, että kyseinen karsusäkki päätyi mukanamme ruskean farmari-Volvomme takapenkille. Ja sitten sitä karsua syötiin, kunnes leuat olivat kipeät ja mutkikas tie kuuman Volvon kyydissä aiheutti huonon olon. Kesän hienoin päivä oli kuitenkin tosiasia. Kateudesta vihreät kaverit saikin sitten työnnellä kodin kompostiin maatumaan, sen kun vaan kertoi tarinan säkillisestä karkkia.

Eräänlainen urbaani markkinahumu on päällä myös Aaltosenkadulla lauantaina 8.12. Yrittäjät koko kadun pituudelta järjestävät kukin jotain pientä säpinää ja tarjousta kyseisenä päivänä. Samanhenkinen tapahtuma pidettiin jo syksyllä ja silloin paikalla oli runsaasti populaa. Lauantain markkinahumussa Kätköön voi siis tulla pikkupakkasia pakoon ja löytöjä tekemään. Samalla tarjoillaan tietenkin hieman kuumaa glögiä kylmettynyttä vintagefiilistelijää lämmittämään. Lupaan myös tarvittaessa mölytä helppoheikin lailla, jos ei kauppoja muuten ala syntymään. Niin paiskon paitaa kassiin että Varpaisjärven markkinoiden karsumies jää kakkoseksi.

Mittee jos tilata pärräyttäisit?

Nyt on pakko päästellä vähän höyryjä, joten pistetään siis pieni avautuminen tähän väliin. Nimittäin on se vaan kumma, kun yrityksen perustaa, niin kaikenlaisia markkinamiehiä alkaa löytymään oven takaa, puun takaa, puskista, puhelimesta ja sähköpostista. Oikeastaan joka suunnalta mihin noviisi yrittäjä silmänsä suuntaa ja näppinsä pistää. Milloin luvataan mahtavaa näkyvyyttä erinäisissä medioissa, milloin vakuutuksia, milloin ”tarkistellaan” yhteystietoja puhelinluetteloon, milloin kaupitellaan mitäkin. AaaaRgH!  Tuputtajaa riittää joka päivälle. Tietona voinkin nyt sanoa, että jos perustat yrityksen, niin puhelin tulee pirisemään yhtäjaksoisesti viikon putkeen ja sen jälkeen tasaisesti lähes päivittäin. Hyvänä ohjenuorana olen pitänyt sitä, että kieltäytyy suorilta kaikesta ja poimii sitten jälkikäteen ne yhteistyökumppanit, mitä olettaa tarvitsevansa.

Voisiko joku keksiä puhelinmyyjäsuodattimen? Joku on huomannut, että ihmisen on vaikeampi sanoa ”ei” henkilökohtaisesti lähestyvälle ja persoonalliselle puhelinmyyjälle. En halua olla ilkeä myyjille, mutta paperista lueteltu myyntipuhe teko-leppoisalla murteella ei vaan toimi. Joka kerta tulee sellainen fiilis, että ahne pukumies siellä vahtaa olan yli, kun itä-suomalainen opiskelija huastelee puhellimee murrelitaniaa tulospaineen kolkutellessa otsalohkossa. Muita myyntifirmojen suosittuja ja ilmeisen myyviä puhelinääniä ovat murre-mummeli, hunajaääninen nainen tai reteältä kuulostava nuorimies. Mummo: ”Ootteko työ kiinnostunnu talouvesta?” Beibe-myyjä: ”No hei, oonkin yrittänyt tavoitella sua kertoakseni, että nyt sua onnistaa.. nimittäin talou…” Homma-hoidossa-mies: ”Mitämies? Nyt on sellanen juttu et pistetään jäbän firman talousosasto kondikseen, täst tulee puhdast asiaa koko lehden pituudelta….”

Ehkä nämä tyypit ovat oikeasti sellaisia. Jotenkin oon vaan liian kyyninen uskoakseni. Itsekin huomaan, että puhelimessa puhuessani ääni muuttuu. Puhun kovempaa (en tiedä mistä opittu tapa) ja hoidan asian yleensä nopeasti (kotiopetuksia; eihän puhelin ole mikään juoruluuri). Olisin varmaan huono puhelinmyyjä, ellen sitten kävisi tätä pukumiehen pitämää murrekoulutusta läpi. Tampereen murre lohkeaa helposti ja osaan ainakin alkeet keski-Suomen, Savon ja Karjalan murteesta. Pohjois-Suomen, Turun, Pohjanmaan ja Stadin peruskurssit pitäisi siis ainakin käydä. Voisi kuitenkin kuvitella, että erityisen haluttuja myyjiä ovat nämä leppoisalta kuulostavat murteet, joten sikäli ehkä kannattaisi satsata kielellisesti Savon suuntaan jos mielii puhelinhommiin.

Oolrait, nyt näyttää siltä, että homma lipsahti vähän aiheesta. Pointti oli kuitenkin tämä: Puhelinmyyjät – unohtakaa mut!

 Aaken ja Pirkka-Pekan Murrekoulu

Kätkö avaa nettikaupan!

Ehtoota toverit!

Tiedättekö mitä me olemme täällä nyt viime aikoina työstäneet? No ikiomaa nettikauppa tiätty. Sillä Kätkön aarteiden pitää olla mahdollisia kaikille teille, ei vain tamperelaisille. Jotta nettiin on siis kaupankin mentävä.

Nettikauppa oli kyllä tarkoitus avata jo samaan aikaan kun kivijalkaliikekin, mutta niin sitä vaan painettiin puotia valmiiksi niin että tukka ja järki oli lähteä. Nyt päätös kuitenkin pitää ja internetin ihmeelliseen maailmaan mennään. Tarkoituksena on pitää nettikaupassa kattava valikoima, mutta suuren varaston ja vaihtuvuuden takia kaikkea ei kuitenkaan sinne tulla laittamaan. Kun ei yksinkertaisesti ehditä. Eli aina kannattaa tulla paikan päälle tekemään löytöjä.

Mutta joo, tämä oli tällainen väliraportti. Meikä jatkaa täällä insinörtin hommia ja ilmoittelen sitten heti tarkemmin, kun nettikauppaa aukeaa. Näin alustavasti veikkaisin joulukuun alkua….

Kylttiuroteko

Vihdoin viime viikolla maanantain aamuhämärissä auton nokka käännettiin kohti nosturivuokraamoa. Sain apumiehekseni kaverini Kimmon, sillä yksin nosturia operoidessani olisin todennäköisesti aiheuttanut jonkinlaisen koneiden vallankumouksen. Nosturi tömähti paikoilleen yllätävän nätisti, mutta sen jälkeen alkoi tuskan hiki valua.

Tosimiehellä on tosinosturi

Valomainoksen muovipleksi alkoi tuntumaan sairaan painavalta, varsinkin kun sitä yrittää vääntää paikoilleen jämptiin koteloon. Aamupäivä vierähti iltapäivän puolelle kun monen kirosanan, peltien taivuttelun, vänkäämisen, vääntämisen, pakottamisen, hinkuttamisen, hampaiden kiristelyn ja nylkyttämisen jälkeen pleksi oli vihdoin paikallaan.

Yritin ottaa pimeässä kuvaa uroteosta, mutta kännykamera ei suostunut yhteistyöhön. Noh, hyvä tekosyy lähteä koneen äärestä lenkille on tulla itse kurkkaamaan valomainosta pimeällä.

Hienosti se hohkaa.

Kätkön valoviikko

Viime aikoina tässä blogissa ei ole juurikaan heiluteltu sanan säilää,  mutta nyt seuraa taas pientä raporttia Kätkön suunnalta. Kaupan pito on pitänyt kiireisenä, sillä liike on vaatinut koko ajan kaikenlaista pientä tuunaamista ja hieromista. Huomenna temutaankin sitten ihan kunnolla, sillä tiedossa on valomainoksen ja parin lisähyllyn asentaminen.

Hyllyjen asentaminen on pala kakkua, mutta hieman nihkeä fiilis tuli, kun selvisi, että asennettuna tilattu valomainoksen pleksi joudutaankin omin voimin könyämään paikoilleen. Tämä siksi, että valomainos on liian korkealla, jotta se saataisiin tikkailla tai auton katolta paikoilleen. Jotenkin luulin, että valomainosfirmoilla on pelit ja vehkeet. Aika korkeissa paikoissa noi mainokset kuitenkin yleensä kiilluu. No. Huomenna sitten taiteillaan vuokravälineillä pleksejä kohdilleen. Lupaan laittaa kuvaa, jos suoriudun hommasta edes jotakuinkin voittajana.

Jollain hissillä tonnekin noi valot on roudattu.

Boom shakalaka!

On se vaan niin, että koris on hieno laji. Ehkä paras. Itseäni siinä kiehtoo ehkä eniten nopeatempoisuus. Pelin aikana ei ehdi kyllästymään, sillä siinä ei nysvätä keskikentällä edestakaisin minuuttisotalla, kuten turhan useassa lajissa. Koreja paukutetaan kovalla tahdilla, eikä 0-0 tulosta näy ikinä taululla. Samalla eri pelaajien tyylit, taidot ja mielentilat on helposti havaittavissa, sillä pelaajat eivät piilottele muovihaarniskoissa. Pelkkää actionia alusta loppuun.

Tästä tulikin mukava johdanto vuodelle 1996, jolloin itselleni oli jo selvinnyt, ettei minusta koskaan tule NBA pelaajaa. Tämä sinällään ikävä havainto ei kuitenkaan vienyt mielenkiintoa koripalloon, vaan palloa pompoteltiin kentällä ja erityisesti tietokone- sekä kolikkopeleissä. Itselle lämpimiä muistoja herää ainakin kuusnepan Street Sports Basketballista, Amigan TV Sports Basketballista ja peeceen NBA Live peleistä.

Ehkä huikeimpia sydämen tykytyksiä aiheutti kuitenkin pelihallien NBA -pelit, joiden grafiikka, äänet ja pelattavuus olivat aivan jotain ennen näkemätöntä. Vuonna 1996 julkaistiin NBA Hangtime, joka oli jatkoa NBA Jamille. Hangtimen uudet ominaisuudet olivat luonnollisesti parempi grafiikka, laajemmat ja tasaisemmat rosterit, NBA visailu ja mikä hienointa – oman pelaajan luominen. Löysin Kätköön koneen, jossa pari joystickiä ja nappia oli huollon tarpeessa, mutta muuten kone oli erittäin hyvässä kunnossa. Tein pieniä huoltotoimenpiteitä ja volá.

Nyt voin sanoa ja sanonkin, että NBA Hangtime on edelleen erittäin hyvännäköinen ja pelattavuudeltaan ykkösluokassa oleva kone. Pakkohankinta koriksen ystävälle. Tulkaa vaikka itse katsastamaan.

Avoinna:
Ma-Pe 11-18
La 11-15
Aaltosenkatu 31-33 . 33500 Tampere
+358 50 565 0655
Copyright Kätkö Vintage 2014