Iso pyörä pyörii

Noniin. Nyt ollaan pitkästä aikaa taas linjoilla. Joulukuu oli yhtä säpinää, joten silloin ei ehtinyt juuri blogia ajatella. Nyt taas alkaa arki pikkuhiljaa tasoittumaan, joten on paremmin aikaa hieman kerrata viime kuuta ja kertoa tammikuun kuvioista. Joulukuussa kävimme Designtorilla, Annikinkadun myyjäisisssä ja paiskimme pitkiä päiviä & iltoja nettikaupan parissa.

Nettikauppa on nyt valmis, mutta muutama kysymys jäi vielä auki: Pitäisiköhän jatkossa yrittää hommata jonkilainen torso, jonka päälle pukea myytävät vaatteet? Toinen seikka on vaatteiden kokomerkinnät: Monessa vaatteessa on koko, mutta pitäisiköhän mittailla leveyttä ja pituutta vielä erikseen tuotteen tietoihin? Mielipiteitä ja toiveita muutenkin nettikaupasta saa heitellä ilmoille. Tämä olisi suorastaan toivottavaa, että saadaan homma kehittymään teille sopivaan suuntaan.

Tuotteiden kuvaaminen nettikaupaan oli yllättävän iso duuni, vaikka liikkeen koko kattausta ei nettiin pistetäkään. Tulevaisuudessakin nettiin tulee vain osa liikeen tuotteista. Paljon tuli myös tehtyä turhaa työtä, sillä monta nettiin kuvattua tuotetta tuli myytyä jo ennen nettikaupan avaamista. Koko ajan siis tästä kaupanpidosta oppii lisää.

Tammikuu on alkanut muuten mukavissa merkeissä, mutta tänään mies on ollut enempi vähempi palasina. Siihen on syynä parkkisakko. Jos joku, niin parkkisakko on maailman ärsyttävimpiä asioita. 50€ tosta noin vaan nyhdetään! Auto ei ole kenenkään tiellä, ei haittaa ketään, ei aiheuta vaaratilannetta, parkkimaksu maksettuna lepää parkkiruudussa nätisti ja SILTI! MITEN VOI? Riipii ja rankasti!

Hajosin pahasti jalkakäytävälle, kun näin tuulessa lepattavan lapun. Tiedän, että paikka jossa autoni oli parkissa on laillinen, sillä olen pitänyt siinä kiesiä vuosikaudet. Välittömästi hain lapion ja aloin hakkaamaan lunta ja jäätä auton renkaan ympäriltä ottaakseni todistusaineistoa. Ihmiset jotka näkivät, pitivät varmaan hulluina ja itselläkin kävi mielessä kuinka järkevää puuhaa jään nakuttelu auton ympäriltä pimeässä illassa on.  Sain kuitenkin lopulta kaivuuhommat päätökseen ja parkkiruutua näkyviin. Ja kas! Auto on laillisesti pysäköity – kuten siis jo tiesinkin.

Niinpä lähetin juuri todisteet auton ympärillä tapahtuneesta mainauksestani pysäköinninvalvojille. Saa nähdä perutaanko sakot. Oma veikkaukseni on, että valitus menee suoraan roskiin. Kaikki ennusmerkit ja kokemus vaan viittaavat siihen, että sitä ei todellakaan peruta. Ehdotankin, että pysäköinninvalvojat varustettaisiin talvisin vähintään lapiolla, niin voisivat siinä samalla rapsutella parkkiruutuja paremmin esiin ettei tarvitsisi arvailla. Mansesterissa kun ainakin puistoyksikkö hoitaa hommat jo isosti.

Hommat hoidetaan Tampereella isosti

11.1.2013 12:38 am


Mittee jos tilata pärräyttäisit?

Nyt on pakko päästellä vähän höyryjä, joten pistetään siis pieni avautuminen tähän väliin. Nimittäin on se vaan kumma, kun yrityksen perustaa, niin kaikenlaisia markkinamiehiä alkaa löytymään oven takaa, puun takaa, puskista, puhelimesta ja sähköpostista. Oikeastaan joka suunnalta mihin noviisi yrittäjä silmänsä suuntaa ja näppinsä pistää. Milloin luvataan mahtavaa näkyvyyttä erinäisissä medioissa, milloin vakuutuksia, milloin ”tarkistellaan” yhteystietoja puhelinluetteloon, milloin kaupitellaan mitäkin. AaaaRgH!  Tuputtajaa riittää joka päivälle. Tietona voinkin nyt sanoa, että jos perustat yrityksen, niin puhelin tulee pirisemään yhtäjaksoisesti viikon putkeen ja sen jälkeen tasaisesti lähes päivittäin. Hyvänä ohjenuorana olen pitänyt sitä, että kieltäytyy suorilta kaikesta ja poimii sitten jälkikäteen ne yhteistyökumppanit, mitä olettaa tarvitsevansa.

Voisiko joku keksiä puhelinmyyjäsuodattimen? Joku on huomannut, että ihmisen on vaikeampi sanoa ”ei” henkilökohtaisesti lähestyvälle ja persoonalliselle puhelinmyyjälle. En halua olla ilkeä myyjille, mutta paperista lueteltu myyntipuhe teko-leppoisalla murteella ei vaan toimi. Joka kerta tulee sellainen fiilis, että ahne pukumies siellä vahtaa olan yli, kun itä-suomalainen opiskelija huastelee puhellimee murrelitaniaa tulospaineen kolkutellessa otsalohkossa. Muita myyntifirmojen suosittuja ja ilmeisen myyviä puhelinääniä ovat murre-mummeli, hunajaääninen nainen tai reteältä kuulostava nuorimies. Mummo: ”Ootteko työ kiinnostunnu talouvesta?” Beibe-myyjä: ”No hei, oonkin yrittänyt tavoitella sua kertoakseni, että nyt sua onnistaa.. nimittäin talou…” Homma-hoidossa-mies: ”Mitämies? Nyt on sellanen juttu et pistetään jäbän firman talousosasto kondikseen, täst tulee puhdast asiaa koko lehden pituudelta….”

Ehkä nämä tyypit ovat oikeasti sellaisia. Jotenkin oon vaan liian kyyninen uskoakseni. Itsekin huomaan, että puhelimessa puhuessani ääni muuttuu. Puhun kovempaa (en tiedä mistä opittu tapa) ja hoidan asian yleensä nopeasti (kotiopetuksia; eihän puhelin ole mikään juoruluuri). Olisin varmaan huono puhelinmyyjä, ellen sitten kävisi tätä pukumiehen pitämää murrekoulutusta läpi. Tampereen murre lohkeaa helposti ja osaan ainakin alkeet keski-Suomen, Savon ja Karjalan murteesta. Pohjois-Suomen, Turun, Pohjanmaan ja Stadin peruskurssit pitäisi siis ainakin käydä. Voisi kuitenkin kuvitella, että erityisen haluttuja myyjiä ovat nämä leppoisalta kuulostavat murteet, joten sikäli ehkä kannattaisi satsata kielellisesti Savon suuntaan jos mielii puhelinhommiin.

Oolrait, nyt näyttää siltä, että homma lipsahti vähän aiheesta. Pointti oli kuitenkin tämä: Puhelinmyyjät – unohtakaa mut!

 Aaken ja Pirkka-Pekan Murrekoulu

28.11.2012 12:31 am


Avoinna:
Ma-Pe 11-18
La 11-15
Aaltosenkatu 31-33 . 33500 Tampere
+358 50 565 0655
Copyright Kätkö Vintage 2014